*

Pirkko Mattila Perussuomalainen blogi

Vesistöt tuottamaan kalaravintoa

Elämme onneksemme luonnonrikkauksien maassa. Meillä on n. 190 000 järveä joiden rantaviivaksi ympäristökeskus laski 215 000 kilometriä. Yli hehtaarin pinta-ala on 56 000 järvessä. Yli kymmenen neliökilometrin kokoisia järviä on 309, joiden yhteenlaskettu pinta-ala on 21 911 km² eli noin 65 % koko Suomen järvialasta.

Maapallon maat huomioiden meillä lienee parhaat mahdollisuudet tuottavaan kalatalouteen. Kuitenkin elintarvikekalasta on vain noin kuutisen prosenttia suomalaista alkuperää, olemme käytännössä tuonnin varassa. Kotitarvekalastus on vähentynyt paljon. Byrokratia lisää tuontikalan kulutusta jopa huviloilla, kun myyt pyytämääsi ylimääräistä kalaa - jopa sakon uhalla.

Kustannuskehitys on edistänyt kalan tuontia, ei omaa tuotantoa.

Valko-Venäjä huolimatta rantaviivan ja veden puuttumisesta on tänään ilmeisesti huomattava lohen viejä. Ruotsissa ja Venäjällä kalankasvatus on lisääntynyt, Suomessa vähentynyt. Yhtenä syynä varmasti on hidastava sääntely.

Suomalaiset kuluttivat kotimaista kalaa neljä kiloa ja tuontikalaa yli kymmenen kiloa asukasta kohti vuonna 2014. Näiden lukujen perusteella me voisimme olla kalan viejämaa. Tällöin työllistettäisiin ammattikalastajia, jalostajia, viejiä ja kalastusmatkailuyrittäjiä.

Meillä on järviä, joita voitaisiin hyödyntää siian, lohen, ahvenen, hauen ja kuhan ym. kasvatukseen. Ei kaikkea kalaa tarvitse kasvattaa hallissa, vaan voidaan hyödyntää luonnonravintomenetelmää. Vesistöjen tila ei tietenkään saa vaarantua viljelyn myötä. Järvet kykenevät tuottamaan 20 - 30 kg/ ha/ vuosi esim. muikkua tai siikaa. Tätä tarkoitusta varten Metsähallitus voisi vuokrata yrittäjille omistamiaan vesistöjä.

Hehtaarisaaliiden perusteella saadaan laskentaperusteet kalastuselinkeinolle. Järkevällä kalastuksella olosuhteet ja kustannusten ennustettavuus ovat lähes muuttumattomia. Näin voidaan arvioida, paljonko tarkoitukseen sopivilla vesialueilla olisi mahdollista tuottaa kalaa ja mitkä olisivat pysyvän elinkeinon edellytykset.

Luontaistalouden supistumisen sekä maatalouden ja teollisuuden voimakkaan kasvun myötä kotitarvekalastuksen merkitys ruokahuoltoon alkoi supistua. Markkinatalous nopeutti kaupunkien kasvua ja putiikeista tuli tavaratalovaiheen jälkeen supermarketteja. Kalan markkinointikanavia on lisättävä ja jalostusta kehitettävä tuoreesta kalasta valmisruokateollisuuteen, puoli- ja täyssäilykkeeksi. Perkkeet voidaan käyttää eläinten ruuaksi.

Hyödynnetään isänmaahan sidoksissa olevia mahdollisuuksia. Kalatalous on osa sinistä biotaloutta.

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

2Suosittele

2 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (7 kommenttia)

Käyttäjän mattivillikari kuva
Matti Villikari

Jos tämä määrä vesistöjä olisi japanilaisilla, kalateollisuus olisi elektroniikan ja autojen jälkeen kolmannella sijalla, veikkaan.

Käyttäjän jormamoll kuva
Jorma Moll

#1
Juuri niin.
Japanilaiset saisivat myös marjat metsästä mätänemästä.

Käyttäjän DanielMalinen kuva
Daniel Malinen

Kala on hyvää ja sitä söisi moni joka ei ole alleeginen mutta Suomalaisessa kalassa on se ongelma että sitä suositellaan syötävän kerrankuukaudessa Tsernopylin laskeuman tuomien raskasmetallien takia. Samaan aikaan yleinen suoaitus on että kalaa Syödään kahdesti viikossa eli silloin kuukaudessa seitsemällä aterialla on oltava ulkomaista kalaa.

Käyttäjän MarkkuPerttula kuva
Markku Perttula

Ja kala on hemmetin kallista ruokakaupoissa.

Käyttäjän mattivillikari kuva
Matti Villikari

Niin on Markku. Meinasin mennä persielleni kun katselin kalatiskistä turskan hintaa. Taisi olla lähemmäs 30 kilo. Muistan ajan kun Suomenlahdeltakin tuli turskaa. Sekä ammattikalastajat ja useimmat vapaa-ajan kalastajat pitivät sitä roskakalana. Eivät raukat osanneet käsitellä turskaa oikein heti merellä.

Toivottavasti tulisi taas kunnon suolapulsseja ja turska leviäisi meidänkin rannoille.

Käyttäjän buimonen kuva
Börje Uimonen

Perehtymättömyys kalanjalostukseen tuottaa helposti mielikuvan haaskatuista mahdollisuuksista. Kannattaa muistaa, että kaikki kalankasvatus Suomessa on ollut vahvasti riippuvaista valtameristä troolatusta rehusta. Suomalaisten troolaama muikku menee ihmisravinnoksi ja silakka turkiseläinten rehuksi sen korkeiden dioksiinipitoisuuksien vuoksi.

Kalankasvatuksessa veden lämpötilalla on suuri merkitys kalan kasvamiseen. Lämmitetyissä laitosoloissa kala kasvaa teuraskokoon vähintään vuoden nopeammin kuin luonnonvesissä. Tämä maksaa joko lämmityskuluina tai kasvavina rehukuluina.

Villin kalan pyynti on raskaista tukijärjestelmistä huolimatta hiipuva toimiala. Kaupallisten kalastajien keski-ikä on korkea, eikä alalle ole tulijoita.

Kalastuksen todellinen potentiaali Suomessa ei ole ravinnontuotannossa vaan matkailussa. Vesistöjen kunnostus toisi kymmenien miljoonien bisnesmahdollisuudet matkailualalle. Nykyisessä kunnossaan Ruotsi ja Norja vetävät helposti pidemmän korren. Suomalaisetkin harrastajat kantavat euronsa naapurimaihin.

Kalankasvatuksessa voitaisiin tehdä loikka jos saataisiin paremmin toimivia levä- tai kasvisperäisiä rehuja. Lisäksi pitäisi pystyä paremmin hyödyntämään vaikka voimaloiden tai kaatopaikkojen hukkalämpöä. Kasvatetun kalan osalla tuotantokustannus pitäisi pystyä painamaan selvästi lähemmäs kilpailijamaita. Eikä valtameristä troolattu rehu ole mitenkään erityisen ekologinen vaihtoehto. Sillä tuhotaan ekosysteemejä varsinkin merten pohjien osalta.

Käyttäjän mattivillikari kuva
Matti Villikari

Katselin taannoin tv-juttua ruotsalaisesta ammattikalastajasta, joka oli ryhtynyt kasvattamaan ahvenia verkkoaltaissa. Kalat fileoitiin ruodottomaksi ja myytiin suoraan Tukholman ravintoloihin. Tuotto pienemmällä volyymillä oli parempi kuin kirjolohella.

Parempaa makuelämystä tuskin on kuin voissa paistettu ahvenfilee!

Toimituksen poiminnat