Kunnallinen itsehallinto on suomalaisen kansanvallan perusta?

Kuntauudistusta hiivuttavat ilmeisesti nämä pakkaskelit? Palailin viime yönä Euroopan Neuvoston kokouksesta Strasbourgista. Ranskassa kuntia on 36 000, mutta siellä peruskunta ei hoidakaan samoja tehtäviä kuin Suomessa. Ehkä meilläkin pitäisi miettiä enemmän kuntien tehtäviä ja niistä muodostuvia kulurakenteita kuin pelkkiä kuntarajoja.

 Entinen ministeri, nykyinen kansanedustaja Tapani Tölli haluaa maahamme kuntakomitean (sanomalehti Kaleva 27.1.2012), siis parlamentaarisen työryhmän valmistelemaan kuntalain uudistusta. Samalla hän vaatii nykyistä hallitusta myöntämään virheensä. Minä haluan kumpaakin ja sen lisäksi myös edellistä hallitusta myöntämään virheensä.

Kuntauudistusta olisi pitänyt tehdä paljon strategisemmin. Nyt (ja silloinkin) tuijotetaan mekaanisesti karttaa, kun pitäisi tuumaten katsella enemmän vaikkapa kuntien välisiä etäisyyksiä. Nyt ei kyetä näkemään esimerkiksi osakuntaliitosta ratkaisuna nimenomaan palvelujen parantamiseen. Ajatellaan nyt – kunta A, josta kuntakeskuksen etäisyys kylästä N on 13 km. Tehdään kuntaliitos, jonka jälkeen etäisyys kuntakeskukseen 45 km. Vieressä kunta B, jonka kuntakeskuksesta etäisyys kylään N on 13 km. Palvelut siis saman tein.

No, ehkä siellä kunnassa topakat valtuutetut ajavat osakuntaliitosta, siihenhän on täysi mahdollisuus. Samalla he ajaisivat kuntalaisille palveluja lähemmäs. Ja muistutan, että kotiseudullani Oulun kaupungin kaikki keskustalaiset valtuutetut kannattivat Suur-Oulua, kuten osa Haukiputaalla, Kiimingissä ja Oulunsalossakin. Että se siitä keskustalaisesta desentralismista. Tämä johtikin sitten joihinkin keskustan ryhmien kahtia jakaantumiseen, eli desentralisoivat sitten itseään. Koko kuntauudistus on muutoinkin todella läpipolitisoitunut kysymys. Enää puuttuu vaan se kuntajytky, siis ensi syksyn kunnallisvaaleissa.

Mutta kansanedustaja ja ex-ministeri Töllin esittämä ehdotus saa varauksettoman kannatukseni. Parlamentaarinen työryhmä olisi hyvä toimielin siksi, että kaikkien puolueitten osallistumisella voitaisiin paremmin sitouttaa valtuustot Suomessa päätöksiin. Koska tilanne näyttää juuttuneen eipäs-juupas (keskusta-kokoomus) akselille, laajentamalla pohjaa keskustelua ehkä saataisiin eteenpäin. Ja valtuustoja on joka kunnassa. Kunnallinen itsehallinto on suomalaisen kansanvallan perusta.

Hallitusohjelman mukaan kuntauudistuksen tarkoitus on luoda elinkeinoelämälle paremmat toimintaedellytykset. Ensisijaisestihan tämä tarkoittanee tilaaja-tuottaja –mallin (lue; pilaaja-puottaja –malli) vahvistamista, siis kokoomuksen yksityistämisen linjaa. Sosiaali- ja terveyspalvelut ovat lakisääteiset ja tällä konstilla kokoomus toivonee kuntia maksumiehiksi yksityiselle so-te – sektorille, joka on suurin (ja kallein) kuntapalvelu.

Tästä maksumiehenä olemisesta karmeana esimerkkinä lääkärikeskus Mehiläisen verokikkailu, josta kirjoitti täällä US –blogissa myös Niklas Herlin (25.11.2011). KELA on yksityiselle sektorille Sampo ja meneillään on Sammon ryöstö? Laki ja sen kirjain ei kiellä tätä kansallisen omaisuutemme siirtoa. Miksiköhän kuitenkin toivoisin toisin. Lääkärikuntammekin on verovaroin koulutettua, joten yhteiskuntavastuuta pitäisi löytyä enemmän.